Talon perustukset tulee suunnitella huolella - virheet perustuksissa voivat käydä myöhemmin kalliiksi

Jokaisesta rakennuksesta löytyy perustukset. Kuten nimikin jo kertoo, ne antavat rakennukselle perustuksen, joiden varassa rakennus seisoo. Kyseessä on siis yksi tärkeimmistä rakennusvaiheista.

Kun tontilla on tehty tarvittavat työt ja itse talon rakentaminen ollaan valmiita aloittamaan, ovat perustukset ensimmäinen työvaihe. Vaikka tämän rakennusvaiheen kustannukset eivät ole koko rakennusprojektissa yleensä kuin noin kymmenesosan, on kyseessä kriittinen vaihe, jonka aikana tehdyt mahdolliset virheet voivat aiheuttaa suuriakin kuluja. Perustuksia on nimittäin hankalaa ja kallista jälkikäteen korjata esimerkiksi silloin, jos rakennus alkaa huonosti tehtyjen perustusten vuoksi vajota maaperään.

Perustusten tekemiseen kuuluu useita työvaiheita, jotka on hyvä suunnitella etukäteen. Suunnitelmat kannattaa aloittaa jo tonttia hankkiessa jotta toteutus on toimiva ja takaa uudelle kodille pitkän iän. Ota suunnitteluun siis mukaan ammattitaitoinen perustussuunnittelija ja teetä perustustyöt niihin erikoistuneella yrityksellä.

Ennen perustusten aloittamista, tulee tehdä maaperätutkimus, jotta voidaan arvioida millainen perustus kyseiselle alueelle on syytä valita. Tutkimuksen pohjalta tehdään myös päätökset esimerkiksi anturaleveyden ja raudoituksen tarpeen suhteen.

Maaperätutkija suorittaa maaperätutkimuksen, kun taas perustussuunnittelija tekee tutkimuksen pohjalta suunnitelmat valittavan perustuksen suhteen.

Yleisimmin talon perustukset tehdään joko harkoista tai valubetonista. Käytettävä perustustyyppi riippuu maaperästä, rakennustyypistä sekä tontin korkeuseroista.

Tätä perustustyyppiä käytetään useimmiten heikolle pohjalle rakentaessa. Paaluperustuksissa maahan kaivetaan tai lyödään paaluja, jotka on valmistettu yleensä joko puusta, betonista tai teräksestä.

Sokkeliperustus voidaan tehdä joko anturalla tai ilman. Jos perustukset tehdään ilman anturaa, maaperän tulee olla kestävä. Sokkeli muurataan harkoista tai tehdään betonista paikallavaluna.

Pilariperustus ei ole nykyään kovinkaan yleinen perustustapa, mutta se sopii kuitenkin hyvin esimerkiksi kesämökkien tai piharakennusten perustamiseen. Tätä tapaa suosii moni, joka rakentaa omatoimisesti kevyempiä rakennelmia.

Tuulettuvalla alapohjalla tarkoitetaan tilaa, joka jätetään maan ja lattiarakenteen välille. Tuulettuvaa alapohjaa kutsutaan monesti myös nimellä “rossipohja" tai "ryömintätila". Pohjan tuuletuksesta huolehtii sokkeliin tehtävä tuuletusaukko. Tila on tärkeä varsinkin alueilla, jotka ovat radonherkkiä. Lisäksi tilaan voidaan sijoittaa joitakin taloteknillisiä asennuksia. Hyvin tuulettuva alapohja vähentää kosteusvaurioiden riskiä ja se on jo pitkään rakentamisessa käytetty alapohjaratkaisu.